Aikamme

Yksi puu, monta aikaa. Tykkylumen paino oksien päällä. Silmut kevätauringon terävissä säteissä. Lehdet lempeässä kesätuulessa. Pihlajanmarjat kuun kylmässä valossa. Aika kuluu. Aika on esimerkki asiasta, jonka luontaisesti tunnemme olevan olemassa - aika menee eteenpäin. On alkuja ja loppuja. Suomalainen syntyy ja kuolee ja siinä välissä käy saunassa. Suvivirttä seuraa kesäloma ja ennen työviikkoa oli pari päivää … Jatka artikkeliin Aikamme

Syksyisin aamu murhaa yön

Vesivärein maalattua - pehmeää ja pyörteistä. Muutama pilven reuna tarkkaan rajattuina kuin mustalla tussilla. Tänäänkin, aikaisin aamulla, ajoin kohti itää, vastaanottamaan tulevaa aamua. Auringonnousun koittaessa katselin tuulilasin läpi syksyistä oranssia ja keltaista - taivaan korostusvärejä. Katselin kuinka aamu murhasi yötä. Katselin kuinka yön viimeiset henkäykset nousivat sumuna ilmaan ja kuinka yön vuotanut veri kimmelsi aamukasteena … Jatka artikkeliin Syksyisin aamu murhaa yön