Tulevaisuudessa saan tehdä asioita vaivalloisemmin.

Teen tulevaisuudessa tarkoituksella jotain asioita vaivalloisemmin tai vaikeammin kuin tänään. Ja se on hyvä asia. Ei-niin-kaukaisessa tulevaisuudessa saatan saada nauttia työstä ja arjesta, jossa erilaiset automatisoidut prosessit ja robotit tekevät puolestani monet niistä asioista, jotka nyt teen itse. Automatiikka ja robotiikka – ihan nurkan takana on tulossa suuri mullistus.   Sinä teet virheitä, robotit eivät … Jatka artikkeliin Tulevaisuudessa saan tehdä asioita vaivalloisemmin.

Mainokset

”Mä säästän tän” ja ”tätä voi vielä tarvita”

”Mitäköhän varten tämäkin on säilytetty?”. Siinä kysymys, joka melkoisella varmuudella tulee esitettyä jokusen kerran perikunnan kesken kun se sitten joskus tavaroitani käy läpi. Esineiden tärkeys ei useinkaan tule niiden rahallisen arvon kautta eikä aina edes käyttöarvon, vaan minulle tärkeät esineet ovat usein tärkeitä syistä, jotka ovat henkilökohtaisempia. Siksi se ei ole surullistakaan jos minun jälkeeni … Jatka artikkeliin ”Mä säästän tän” ja ”tätä voi vielä tarvita”

Näkemisen illuusio

Sanotaan, että näet usein itsessäsi ja muissa vain sen mikä sopii sinun maailmankuvaasi. Sanotaan, että näet vain mitä tahdot. Minä ajattelen, että näet vain mitä katsot.   Katsominen – sehän on helppo juttu, liikuttelet vain niitä onnettomia pampuloitasi ja näkeminenkin hoituu jo sitten ihan itsestään. Ongelmana vain on se, että miten hahmotamme maailman, poikkeaa todellisuudesta. … Jatka artikkeliin Näkemisen illuusio

Aikamme

Yksi puu, monta aikaa. Tykkylumen paino oksien päällä. Silmut kevätauringon terävissä säteissä. Lehdet lempeässä kesätuulessa. Pihlajanmarjat kuun kylmässä valossa. Aika kuluu. Aika on esimerkki asiasta, jonka luontaisesti tunnemme olevan olemassa - aika menee eteenpäin. On alkuja ja loppuja. Suomalainen syntyy ja kuolee ja siinä välissä käy saunassa. Suvivirttä seuraa kesäloma ja ennen työviikkoa oli pari päivää … Jatka artikkeliin Aikamme

Syksyisin aamu murhaa yön

Vesivärein maalattua - pehmeää ja pyörteistä. Muutama pilven reuna tarkkaan rajattuina kuin mustalla tussilla. Tänäänkin, aikaisin aamulla, ajoin kohti itää, vastaanottamaan tulevaa aamua. Auringonnousun koittaessa katselin tuulilasin läpi syksyistä oranssia ja keltaista - taivaan korostusvärejä. Katselin kuinka aamu murhasi yötä. Katselin kuinka yön viimeiset henkäykset nousivat sumuna ilmaan ja kuinka yön vuotanut veri kimmelsi aamukasteena … Jatka artikkeliin Syksyisin aamu murhaa yön