Aikamme

Yksi puu, monta aikaa. Tykkylumen paino oksien päällä. Silmut kevätauringon terävissä säteissä. Lehdet lempeässä kesätuulessa. Pihlajanmarjat kuun kylmässä valossa. Aika kuluu.

Aika on esimerkki asiasta, jonka luontaisesti tunnemme olevan olemassa – aika menee eteenpäin. On alkuja ja loppuja. Suomalainen syntyy ja kuolee ja siinä välissä käy saunassa. Suvivirttä seuraa kesäloma ja ennen työviikkoa oli pari päivää vapaata. Tunnemme ehkä myös tänään olevamme kymmenen vuotta vanhempia kuin, noh, kymmenen vuotta sitten, onhan tässä ajan kuluessa ehtinyt sattua monenlaista. Moni on muuttunut, moni on alkanut ja loppunut. Silti sanotaan, että fysiikan peruslaeissa ajalla ei ole suuntaa. Aika vain tuntuu meistä kulkevan menneisyydestä tulevaisuuteen. Aika tuntuu kuluvan.

Aika? Ilmeisesti hyvä kysymys. Emme vielä ole ymmärtäneet kokonaisuutta ja siksi kirkkaat mielet pohtivat ja tutkivat ajan olemusta; määritelmää tai harhaa. Ajan kysymykseen saamme vastauksia todennäköisesti ajallaan. Lisää kysymyksiä saamme varmuudella.

Sinä aikana kun vastaukset saapuvat voimme kuitenkin me, himmeämmät mielet, pohtia millä me tämän omalta tuntuvan aikamme täytämme. Siis, että mihin se sinun aikasi tänään kuluu? Tai huomenna? Saatko valita?

Onhan usein niin, että tietyt valintamme ovat usein vain osavalintoja. Esimerkiksi voit usein valita mitä syöt mutta sinulla ole täydellistä vapautta valita, että enpä sitten syö enää mitään. Koskaan. Että kun sinua niin ärsyttää tämä kaikki kohkaaminen syömisestä, raakaravintoineen ja fruitarismeineen, niin antaa sitten kokonaan olla. Että kun paleoruokavalio ei ollutkaan kokonaan kosher. Luonto on jo tehnyt tietyt valinnat puolestamme ja sitten näiden isompien valintojen sisällä voimme vapaasti törmäillä seiniin.

Silti valintoja riittää. Niitä on niin paljon, että emme jaksaisi edes kiinnittää huomiota niihin kaikkiin. Siksi ajammekin näppärästi automaattiajolla suurimman osan ajastamme. Ei tästä muuten mitään tulisikaan jos nytkin sinun pitäisi päättää jokaisen sanan jälkeen jatkaako lukemista. Aivan oikein, liian työlästä ja taidat jatkaa lukemista. Ainakin tähän asti.

Ja onhan se niinkin, että kun olet jo tänne asti lukenut, niin mikset sitoutuisi loppuun astikin lukemaan. Tekstin loppukin jo häämöttää, ehkäpä tässä joku pointti vielä ilmaantuu.

Huomenna, jos hyvin käy, niin saat käyttää aikaa mukavien ihmisten parissa. Huomaat huomaavasi, että vierestäsi löytyy ihmisiä, jotka haluatkin siitä löytyvän. Jos huomenna saat valita, niin keiden kanssa sinä valitset aikaasi käyttää?

Tämähän on sinun aikaasi.

Tämähän on meidän aikaamme.