Tulevaisuudessa saan tehdä asioita vaivalloisemmin.

Teen tulevaisuudessa tarkoituksella jotain asioita vaivalloisemmin tai vaikeammin kuin tänään. Ja se on hyvä asia.

Ei-niin-kaukaisessa tulevaisuudessa saatan saada nauttia työstä ja arjesta, jossa erilaiset automatisoidut prosessit ja robotit tekevät puolestani monet niistä asioista, jotka nyt teen itse. Automatiikka ja robotiikka – ihan nurkan takana on tulossa suuri mullistus.

 

Sinä teet virheitä, robotit eivät niinkään. Virheiden tekeminen kuuluu inhimillisyyden määritelmään. Siksi meidän onkin luonnollista haluta luovuttaa joissain asioissa tekeminen koneille. Esimerkiksi asioissa, jotka ovat monotonisia ja siksi meidän aivoillemme puuduttavia sekä asioissa, joissa virheen tekemisellä saattaa olla vakavia vaikutuksia itsemme tai muiden terveydelle. Esimerkkinä jälkimmäisestä on liikenteessä auton ajaminen. Pitkään yhteen toiminteeseen keskittyminen ei ole vahvuuksiamme, joudumme vaihtelemaan keskittymisemme kohdetta ja tunteiden vaikutukset päätöksiimme ovat joskus liialliset. Koneen keskittyminen ei hairahdu; kone pystyy samanaikaisesti ”katsomaan” auton mittareita ja säätimiä sekä liikennettä. Kone tekee nopeammin päätöksen toimenpiteistä eteen juoksevan eläimen kohdalla ja ”näkeekin” sen infrapunalla ennen kuin eläin on edes siirtyy valoon ja siten näkökentäämme talven pimeässä. Kone lämpenee kyllä mutta ei muiden törttöilystä.

Kun kone käyttää konetta puolestamme työmatkalla, niin me voimme käyttää tästä operoinnista vapautunutta aikaa ja energiaa ajattelemalla vaikka luovia ratkaisuja itse työn tekemiseen tai voimme valmistautua päivän kohtaamisiin. Ehkäpä jotkut meistä säästyvät ajoittain kokonaan työmatkoilta kun osallistumista vaativat palaverit hoituvatkin hologrammina kotoa käsin. Yleisesti asiat tuppaavat helpottumaan ajan kanssa.

 

Kaikkea tekemistä emme silti tule ihan heti luovuttamaan koneille, vaikka sellainen tulisikin mahdolliseksi. Ihminen on fyysinen olento, joka saa nautintoa kun sopivasti rasittaa kehoaan. Eikä helppous tai vaivattomuus ole määre, jonka tavoite olisi 100 prosenttia. Ihminen luo joskus arvoa asioihin sillä, että tekee ne itse. Jotain oleellista jäisi puuttumaan jos kesämökin saunan lämmittäisi robotti. Robotti kun ei rakasta tulitikun raapaisusta lähtevää ääntä eikä sitä hetkeä kun liekit leviävät hiljalleen saunan kiukaan pesässä ja savu tuoksuu vienosti. Tuosta hetkestä eivät kaikki ole koskaan valmiita luopumaan vaivattomuuden vuoksi.

 

Minusta myös tuntuu luonnolliselta, että joissain asioissa tulemme ikään kuin kääntämään kelloja taaksepäin – tulemme käyttämään enemmän aikaa ja vaivaa osaan niistä asioista, jotka olemme tarkoituksella halunneet tehdä itsellemme helpoiksi. Meillä tulee kenties olemaan kaksi vaihtoehtoa samalle asialle: nopea ja hidas.

Esimerkki tällaisesta asiasta voisi olla vaikka kahvin keitto. Nyt saan nopeasti ja helposti kupillisen kahvia tehtyä kotona tai vielä nopeammin sen saan kahviautomaatista. Helppoa, nopeaa ja vaivatonta – ihan niin kuin tulevaisuus aina. Kuulostaa hyvältä kiireen keskellä.

Tuskin kahviautomaattien tai kahvinkeittimien kehitys on vielä saavuttanut huippuaan, joten odotettavissa on, että jatkossa kahvikupillinen tulee vielä helpommin, nopeammin ja vaivattomammin. Ehkäpä jonkun vuoden kuluttua ollaan siinä pisteessä, että kun kahvihammasta kolottaa sen kuudetta kertaa päivän aikana, niin esimerkiksi töissä ollessani juuri minun mieleiseni kahvikupillinen tulee muutamassa sekunnissa. Ehkäpä kahvimukissa on tunniste, jonka ollessa tarpeeksi lähellä kahviautomaattia, niin haluttu kahvikupillinen on jo keitetty ennen kuin muki on edes koneessa. Ehkäpä valitsen haluamani kahvin päätteeltäni, puhelimestani tai älykellostani ja kupillinen mokkaa on valmiina juuri sillä hetkellä kuin saavun keittimen äärelle.

Kahvinkeitto saattaa myös olla asia, johon jatkossa haluankin ajoittain käyttää huomattavasti enemmän aikaa kuin nyt – haluankin tehdä sen vaivalloisemmin kuin nyt. Haluankin palata kunnolla ajassa taaksepäin kahvimyllyjen ja kahvipannujen aikaan. Haluankin jauhaa viikonloppuisin kotona pavut itse ja keitellä kahvit hitaasti. Odotellen.

Luopumalla tässä vaivattomuudesta saan tilalle jotain muuta. Hitaampi tapa tuo mukanaan erilaisia nautintoja. Kehollisempia nautintoja. Puisen kahvimyllyn ja metallisen kahvipannun tuntu kämmenessä, murskaantuvien kahvinpapujen ja hiljalleen kiehuvan veden ääni korvissa, vapautuvien aromien ja kiireettä tehdyn kahvin tuoksu nenässä. Kahvin keittämisestä muotoutuu ehkä siten ajoittain kokonaisvaltaisempi kokemus.

 

Ajan lisääminen tekemiseen lisää kokonaisuuden arvoa.

 

Jännä nähdä millaisen pannumyssyn mahdankaan haluta.